Tuomari Paavo Mattila
Siipiveikon Variksenviejä - pentuluokka
Mittasuhteiltaan hyvä pentu. Hieman kevytpiirteinen pää. Hyvä kaula. Kevyehkö runko. Kulmauksia saisi olla enemmän. Hyvä karva ja sivuliikkeet. Etuliikkeet saisi olla paremmat. Miellyttävä luonne. PEK2
maanantaina 9. marraskuuta 2009
tiistaina 1. syyskuuta 2009
Terveisiä Kannuksesta!!
Täällä me nyt on lähes kuukausi jo asusteltu. Ja viihrytty on :) niin minä kuin koiratki. Jopa Olli on sopeutunut hyvin tänne maalle. Molempia poikia kyllä maalaiselämä on ihmetyttänyt. LEHMIÄ, TRAKTOREITA, LAMPAITA. Niin ja tilaa elää ja hengittää täällä kämpäs.
Vihdoin emäntäki rupee saamaan itteään niskasta kiinni, ja rupee harrastaan koirien kans. Rikin noutokoulutus vihdoin aluillaan, onhan jätkä jo 6kk. Hienosti damit tulee käteen. Pitäis muistaa sulattaa pari tipua ja koittaa miten niillä toimii. Ja poika niin tykkää työn teosta. Myös pk-urakin aluillaan. Koulun ansiota se (tai pakkosyöttöä :D ) Neljä makkarajälkeä (n.10-20m)on Riki jäljestänyt. Viimeisellä kahrella se on jo selvästi hoksannu homman jujun. Tästä vaan eteenpäin. Vihdoin. Rikistä vielä, että luonteessa löytyy. Ihastelen joka päivä tuota tuon pääkoppaa. Joo. kyllä tästäki pojasta piippiä lähtee (mur), mutta ei paljon. Ja stressaavis/kiihryttävis tilanteissa, Riki pysyy rauhallisena, toisten häsätessä ympärillä. Riki on myös aikasta pehmeä. Näyttää selkäänsä saaneelta heti jos vähä korottaa sille ääntä. Ja Riki on aika pusupoika, tulee lähelle, aivan kaulaan kiinni :D Aivan ihana muru.
Olliskaa oon kans yrittänyt treenailla. Nomee pääasias, pitääs saara joku tasapaino tuonne pääkoppaan, ku menee niin ylikierroksille joka asias ja niin pienestä. Ominpäin ollaa jotai agi-esteitä käyty koittaas. Siitä poika tykkäis, mutta sitä haittaa se ku en tohri sitä vapaana pitää jos on mahdollista et toisia koiria ilmestyy. Talvea ja hallitreenejä odotellessa.
Normipäivänä täällä heräillää aamusta ja kävellään kolmistaan koululle, vien koirat ulkotarhaan jossa ne viettää päivänsä. Puoles välissä käyn niitä aina pissattaas, ja sit taas iltapäivällä kävellään kotia. Häkisoloon poijat jo on tottunu, mut ei siihen et jää sinne yksin, kun toinen pääsee reenaamaan. Ehkä ne vielä joskus. Mut on itelle helpottavaa tietää et ne on siellä, eikä ahistumassa kotona pitkää päivää.
Uusi elämä jatkuu täällä MAALLA, kuulumisiin. Toivottavasti useammin nyt.
Ja uusia kuvia galleriassa, ei paljon mutta vähä.
Vihdoin emäntäki rupee saamaan itteään niskasta kiinni, ja rupee harrastaan koirien kans. Rikin noutokoulutus vihdoin aluillaan, onhan jätkä jo 6kk. Hienosti damit tulee käteen. Pitäis muistaa sulattaa pari tipua ja koittaa miten niillä toimii. Ja poika niin tykkää työn teosta. Myös pk-urakin aluillaan. Koulun ansiota se (tai pakkosyöttöä :D ) Neljä makkarajälkeä (n.10-20m)on Riki jäljestänyt. Viimeisellä kahrella se on jo selvästi hoksannu homman jujun. Tästä vaan eteenpäin. Vihdoin. Rikistä vielä, että luonteessa löytyy. Ihastelen joka päivä tuota tuon pääkoppaa. Joo. kyllä tästäki pojasta piippiä lähtee (mur), mutta ei paljon. Ja stressaavis/kiihryttävis tilanteissa, Riki pysyy rauhallisena, toisten häsätessä ympärillä. Riki on myös aikasta pehmeä. Näyttää selkäänsä saaneelta heti jos vähä korottaa sille ääntä. Ja Riki on aika pusupoika, tulee lähelle, aivan kaulaan kiinni :D Aivan ihana muru.
Olliskaa oon kans yrittänyt treenailla. Nomee pääasias, pitääs saara joku tasapaino tuonne pääkoppaan, ku menee niin ylikierroksille joka asias ja niin pienestä. Ominpäin ollaa jotai agi-esteitä käyty koittaas. Siitä poika tykkäis, mutta sitä haittaa se ku en tohri sitä vapaana pitää jos on mahdollista et toisia koiria ilmestyy. Talvea ja hallitreenejä odotellessa.
Normipäivänä täällä heräillää aamusta ja kävellään kolmistaan koululle, vien koirat ulkotarhaan jossa ne viettää päivänsä. Puoles välissä käyn niitä aina pissattaas, ja sit taas iltapäivällä kävellään kotia. Häkisoloon poijat jo on tottunu, mut ei siihen et jää sinne yksin, kun toinen pääsee reenaamaan. Ehkä ne vielä joskus. Mut on itelle helpottavaa tietää et ne on siellä, eikä ahistumassa kotona pitkää päivää.
Uusi elämä jatkuu täällä MAALLA, kuulumisiin. Toivottavasti useammin nyt.
Ja uusia kuvia galleriassa, ei paljon mutta vähä.
tiistaina 7. heinäkuuta 2009
Kuulumia pitkästä aikaa..
..eli terveisiä tuolta Seinäjoen eläinklinikalta. Käytiin siellä Rikin kanssa tänään viettämässä puoltoista tuntinen kun jätkä törmäsi peltolenkillä käärmeeseen. Rupesin jossain vaiheessa ihmettelemään kun Riki jäi mun selän taakse käveleen ja ku katoin päälle niin oli niin ku ois saanu selkäänsä. Aivan nuupallaan. Yritin sitä piristää, mut sit hoksasin et vasen huuli on vähä turvoksis. Kurkkasin sinne alle ja olin näkeväni kaks veristä kohtaa noin sentin pääs toisistaan. Siinä kohtaa nappasin väsyneen pennun syliin, lähdin käveleen rivakasti kotia ja soitin samalla klinikalle, et päästääskö tulee, ja lupasivat meidät johonki väliin änkee. Kiitos siskon pojalle jonka huomaan sain Ollin jättää ja sain ite lähtee rikin kans lääkäriin.
Väsyneemmäks poika meni koko ajan ja lääkärikin totes et antaa nesteytyksen suoneen ja niskan alle, vaikka saattaa olla ylireakointia. Mutta kun poika niin väsynyt niin parempi antaa. Riki sai myös antibiootin kortisonin vahvan kipulääkkeen ja sit tosiaan puolitoista tuntia oli tiputuksessa takatiloissa ja minä seurana.
Tällä hetkellä poika näyttää puoliksi sharpeilta ja puoliksi ehkä tollerin pennulta. Koko vasen puoli naamasta turvoksis plus kaula, ja niskassa neste patti. Komia näky :D
Jos aamulla on vielä takussa niin saa vierä Rikin uurestaan nesteytykseen. Mutta toivotaan että näillä menee ohi.
Muuten kuulumisten kirjoittelu on ollu vähäistä yksinkertaisesti siitä syystä ettei juuri mitää olla tehty. Vietetty kesää vaan. Otetaan sitten takaisin oikein urakalla ku kuukauren päästä muutetaan Kannukseen. Pääsin opiskelemaan Kennellinjalle maaseutuoppilaitokseen. :D
Käytiin me viime torstaina Ollin kans nome-treeneissä pitkästä aikaa. Olli pääsi heti tekeen parityöskentelyä vesihakuun. Mahtavasti haki kolme ekaa riistaa. Vois sanoo et täydellisesti. Ja sit ku tyhmä laitoin sen vielä neljättä hakeen niin oli jo kai väsynyt tai stressaantunut tai jotai, kun palauttaessa lokkia toisen koiran ohi keksi taas et niin joo, mähän voisin käyrä päälle vanhan tavan vuoksi. Kyllä otti järkeen. Ku mm. ensimmäisen riistansa se palautti juosten toisen koiran hännän yli huomioimatta mitenkää toista.
Mutta vielä siis vähä reilu kuukausi kesän viettoa edessä ja sitten lähdetään opin tielle kaikki kolme :D
torstaina 21. toukokuuta 2009
Laiskanlaista kirjoittelua..
..on tullut tässä harrastettua.
Riki täyttää huomenna 12vk, mistä syystä kävimmekin juuri hakemassa kakaralle ensimmäisen rokotuksen. Hienosti meni, Riki edes huomannut koko pistosta, kun keskittyi namikasaan minkä sai naamansa eteen. Väsystään huolimatta, Riki ei lääkärissäkään pelännyt mitää. Tutki paikkoja reippaasti.
Ollaan käyty Rikin kanssa maalla, kaupungilla, rautiatieasemalla, torilla, metsissä, vesien lähistöllä, tavattu erilaisia ihmisiä ja koiria ja leikitty niiden kanssa. Ja kaikkeen Riki tutustuu rohkeasti ja reippaasti. Itellä tulee usein olo, että ekkö sä tätäkää pelkää. Humpsahtaa naamalleen veteen ja toteaa että märkää on, ja unohtaa sen samantien. Luoksetulo on hienoa katseltavaa nimellä tai pillillä kutsuttaessa. Istua osataan, ja malttaa ruokakupilla ja muutenki. Maahanmenoakin aloiteltu. Häpeällistä myöntää että tämä rodunomainen puoli on jäänyt vähän vähemmällä. Riistaa tuo ottaa suuhunsa ja kantaa menemään. Itseään varten. Ei sillä oo mitää käsitystä vielä että ne esineet mulle pitäis tuoda. Tai kun kehun kun ottaa suuhun, niin poikahan pinkaisee hakeen naamia. Treenattavaa siis on. Pitäis ottaa itteä niskasta kiinni. Vähän kiinni otettavaa sisko-Vimmaa ajatellen.
No jos Riki on rohkea, niin on tuo Olliki rohkaistunu, ja rentoutunut. Olli ei aivan yhtä pienistä enää hötkyile kuin ennen. Kaupungilla kävin myös sen kanssa. Ja se siellä lönkytti rennosti. Torilla vain rullalauta ja joku nosturiauto sai sen vanhan paniikin nousemaan esiin. Mutta kun ne poistui paikalta, niin pystyi taas pistämään maata. Toisinsanoen Olli ottaa elämänsä rennommin tätä nykyä kaikin puolin. On tykästynyt maassa kierimiseen, ja Rikin kans painimiseen. Aivojen heittäminen narikkaan on hyvin yleistä Ollilla nykyään.
Huomaa kyllä itsessäkin tässä muutosta, tai mun suhteessa Olliin. Kun ennen Olli oli se silmäterä, koko ajan kyttäs missä se menee ja mitä tekee. Ei ihme siis jos poika reagoi kaikkiin mun hötkyilyihin. Nyt ku keskityn enemmän Rikiin ja Olli saa pelloillaki mennä omia teitään paljolti. Niin huomaa että silläkin on itsetunto parantunut. Tohtii lähtee kauas. Ja toisinaan jopa liian kauas, ja sekin käy tutustumassa uusiin ihmisiin. Ja mikä rasittavinta. Tunkee joka autoon sisään jossa on ihmisiä hääräämässä, paitsi oma auto on poikkeus. Työmotivaatio on Ollilla kasvanut hirveesti. Ehkä siitä syystä että pääsee sitä niin harvoin enää tekemään, ja tästä seurauksena ajoittaista piippausta on ruvennut kuulumaan lähetyshetkillä. Eilen poika harjoitteli laiturilta veteen menoa. Muutamien sukelluskertojen jälkee oppi että kannattaa ees yrittää ettei koko pää menisi veten alle.
Tokoliikkeitä ollaan tuossa tuvan edessä treenailtu. Tai lähinnä liikkeestä seisomaan jäämistä. Onneksi päästään tollerileirillä toko-ryhmään niin joku saa viisata että mitä tehdä. Rikihän tokoilee leirillä siskontyttö Roosan kanssa.
Leiriä odotellessa, kesälomaa vietellen :) Uusia kuvia on taas gallerian puolella.
Riki täyttää huomenna 12vk, mistä syystä kävimmekin juuri hakemassa kakaralle ensimmäisen rokotuksen. Hienosti meni, Riki edes huomannut koko pistosta, kun keskittyi namikasaan minkä sai naamansa eteen. Väsystään huolimatta, Riki ei lääkärissäkään pelännyt mitää. Tutki paikkoja reippaasti.
Ollaan käyty Rikin kanssa maalla, kaupungilla, rautiatieasemalla, torilla, metsissä, vesien lähistöllä, tavattu erilaisia ihmisiä ja koiria ja leikitty niiden kanssa. Ja kaikkeen Riki tutustuu rohkeasti ja reippaasti. Itellä tulee usein olo, että ekkö sä tätäkää pelkää. Humpsahtaa naamalleen veteen ja toteaa että märkää on, ja unohtaa sen samantien. Luoksetulo on hienoa katseltavaa nimellä tai pillillä kutsuttaessa. Istua osataan, ja malttaa ruokakupilla ja muutenki. Maahanmenoakin aloiteltu. Häpeällistä myöntää että tämä rodunomainen puoli on jäänyt vähän vähemmällä. Riistaa tuo ottaa suuhunsa ja kantaa menemään. Itseään varten. Ei sillä oo mitää käsitystä vielä että ne esineet mulle pitäis tuoda. Tai kun kehun kun ottaa suuhun, niin poikahan pinkaisee hakeen naamia. Treenattavaa siis on. Pitäis ottaa itteä niskasta kiinni. Vähän kiinni otettavaa sisko-Vimmaa ajatellen.
No jos Riki on rohkea, niin on tuo Olliki rohkaistunu, ja rentoutunut. Olli ei aivan yhtä pienistä enää hötkyile kuin ennen. Kaupungilla kävin myös sen kanssa. Ja se siellä lönkytti rennosti. Torilla vain rullalauta ja joku nosturiauto sai sen vanhan paniikin nousemaan esiin. Mutta kun ne poistui paikalta, niin pystyi taas pistämään maata. Toisinsanoen Olli ottaa elämänsä rennommin tätä nykyä kaikin puolin. On tykästynyt maassa kierimiseen, ja Rikin kans painimiseen. Aivojen heittäminen narikkaan on hyvin yleistä Ollilla nykyään.
Huomaa kyllä itsessäkin tässä muutosta, tai mun suhteessa Olliin. Kun ennen Olli oli se silmäterä, koko ajan kyttäs missä se menee ja mitä tekee. Ei ihme siis jos poika reagoi kaikkiin mun hötkyilyihin. Nyt ku keskityn enemmän Rikiin ja Olli saa pelloillaki mennä omia teitään paljolti. Niin huomaa että silläkin on itsetunto parantunut. Tohtii lähtee kauas. Ja toisinaan jopa liian kauas, ja sekin käy tutustumassa uusiin ihmisiin. Ja mikä rasittavinta. Tunkee joka autoon sisään jossa on ihmisiä hääräämässä, paitsi oma auto on poikkeus. Työmotivaatio on Ollilla kasvanut hirveesti. Ehkä siitä syystä että pääsee sitä niin harvoin enää tekemään, ja tästä seurauksena ajoittaista piippausta on ruvennut kuulumaan lähetyshetkillä. Eilen poika harjoitteli laiturilta veteen menoa. Muutamien sukelluskertojen jälkee oppi että kannattaa ees yrittää ettei koko pää menisi veten alle.
Tokoliikkeitä ollaan tuossa tuvan edessä treenailtu. Tai lähinnä liikkeestä seisomaan jäämistä. Onneksi päästään tollerileirillä toko-ryhmään niin joku saa viisata että mitä tehdä. Rikihän tokoilee leirillä siskontyttö Roosan kanssa.
Leiriä odotellessa, kesälomaa vietellen :) Uusia kuvia on taas gallerian puolella.
perjantaina 24. huhtikuuta 2009
Kuulumisia...
Riki on ollut meillä nyt melkein viikon. Elämä on ruvennut sujumaan tosi hyvin. Ollikin on ruvennut pentua sietämään. Itseasiassa koirat ovat viettäneet viimeiset kolme työpäivää samassa tilassa. Olen muka rajannut Rikille vähän enemmän tilaa kuin vain häkin, ja Riki on sieltä raivannut tiensä pois, ja viettänyt mukavia päiviä Ollin seurassa.
Mistä on pieni Riki tehty. Rohkeudesta :) Riki on käynyt tutustumassa suihkuun kun Ollin tassuja viruttelin. Rohkeasti tuli tutkimaan.Ja melkein päälle kaatuva tuoli ei aiheuttanut mitää reaktiota, kun Riki sen itse vaatteista kiskoi nurin. Riki tutustui tänään imuriin. Aluks vähä hirvitti ihmee möly mikä imurista lähti. Mutta ei hirveen kauaa kestänyt, kun jo unohti koko imurin. Välillä kävi letkua maistelemassa, välillä suutinta kun mä sen kanssa lattialla kontin. Oon niin hihkunu itekseni että voiko joku olla noin rohkea. Ollin jälkee kaikki tuntuu niin hienolta. Ku toinen ottaa ne vain tosiasioina, ne kuuluu tänne, ja unohtaa sitten. Autossa huutaa aluksi, ja sitten pistää maata ja tyytyy kohtaloonsa. Yksinoloaan aina vaan protestoi.
Niin ja nyt Riki on hoksannut namien merkityksen, ja sen mistä ne tuloo. Ja ku vähän antaa odottaa niin pylly menee maahaan ja jää tuijottamaan mun suuntaan. Luoksetuloa on ihana kattoa. Tulee niiiiiin täysiä, ja odottaa palkkaansa :) Ihku pentu :)
Ja kuvia
maanantaina 20. huhtikuuta 2009
Toisen päivän aamu
Yö meni nukkuessa, ja kitistessä aina herätessä. Rauhoittui kyllä aina lopulta, varsinki ku olli näytti esimerkkiä ja painui sängyn alle. Riki siis nukkui/nukkuu yönsä häkissä. Vähemmällä kitinällä on tämä aamupäivä mennyt kuin eilinen.
Ja yön nukuttuaan, ja saatuaan viettää tunnin laatuaikaa emännän kanssa lenkillä, Ollikin sietää jo pentua tosi hyvin. Jopa ryhtyi leikkiin pennun kanssa, ja opetteli itsekin samanlaista haukkumista mitä Riki pitää :). Pihalla Olli sietää Rikiä paremmin, mutta myös sisällä rupee sujumaan pikku hiljaa. Tälläkin hetkellä Olli on tietokonepöydän alla ja Riki tuolin alla, eli lähekkäin nukkumassa. Ollia vaan meinaa ahistaa tuollainen läheisyys. Eilen Olli vielä rähähteli Rikille, mutta nyt pelkkä murinakin rupee menee perille, varsinkin kun Olli itse rupeaa hallitsemaan hermojaan. Kyllä ne koirat vissiin taitaa tuon elekielensä aikasta hyvin. Ihana sitä seurailla.
Kuvia vähän aamupäivästä ja pari eilistäkin :)
Ja yön nukuttuaan, ja saatuaan viettää tunnin laatuaikaa emännän kanssa lenkillä, Ollikin sietää jo pentua tosi hyvin. Jopa ryhtyi leikkiin pennun kanssa, ja opetteli itsekin samanlaista haukkumista mitä Riki pitää :). Pihalla Olli sietää Rikiä paremmin, mutta myös sisällä rupee sujumaan pikku hiljaa. Tälläkin hetkellä Olli on tietokonepöydän alla ja Riki tuolin alla, eli lähekkäin nukkumassa. Ollia vaan meinaa ahistaa tuollainen läheisyys. Eilen Olli vielä rähähteli Rikille, mutta nyt pelkkä murinakin rupee menee perille, varsinkin kun Olli itse rupeaa hallitsemaan hermojaan. Kyllä ne koirat vissiin taitaa tuon elekielensä aikasta hyvin. Ihana sitä seurailla.
Kuvia vähän aamupäivästä ja pari eilistäkin :)
sunnuntaina 19. huhtikuuta 2009
Laumassamme uusi jäsen :)
Tänään kävin hakemassa uuden perheenjäsenen Valkeakoskelta. Uuden tulokkaan nimi on Siipiveikon Variksenviejä, tullaan tuntemaan paremmin nimellä Riki, jahka sen vielä sisäistäisin. Pentu -kutsuna toimii loistavasti.
Ensimmäisiä uniaan uudessa kodissaan vetelee väsynyt poika. Kotimatka meni rattoisasti nukkuessa pennun osalta. Kotona täällä kaikilla vähän totuttelemista. Pennulle uusi paikka, ja uusi ihminen ja uudet hajut. Ollille taas kova kohtalo hyväksyä laumaan uusi jäsen, joka haiseeki niin pennulta että aivan yököttää :) Ja itsekin nyt opeteltava uudestaan, kuinkas sitä pennun kanssa taas oltiinkaa. Ja ennen kaikkea kahden koiran kanssa.
Ilahtuneena olen katsellut Rikin touhuja. Rohkea poika. Siskon tykönä maalla pysähtyessämme pentu reippaasti tutustui uuteen paikkaan, eikä paljon lapsetkaa haitanneet. Tohtii mennä ja tutustua. Tykkään. Ja autossakin se 15 min mitä se 3 tunnin matkalla kitisi, oli aika ponnetonta. Rauhoittui nukkumaan kun laatikkoon jalkoihin sen pistin. Tyytyväinen olen.
Kiitos Hennille ja Roosalle matkaseurasta. Ja kiitos Annalle ja Villelle pennusta. :) Toivottavasti osaan olla sen kanssa oikein, ja päästään touhuilemaan kaikkea kivaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)