lauantai 21. helmikuuta 2009

Wt-koulutus 14.2.

Vähän venähti kuulumisten kertominen. Mutta siis viime lauantaina oli kolmas Wt-koulutus. Mun ja Ollin oli tarkoitus mennä sinne vähä vaan seuraamaan ja ehkä lopuksi tekemään jotai. Mutta päästiin kunnolla kouluttautumaan, ku paikalla oli vain neljä koirakkoa. Porukka jaettiin kahtia, ja me treenailtiin tollerityttö Ronjan kanssa.

Johannan rastilla seuraamista isohkon "ympyrän" verran jonka reunoille neljään eri kohtaan heitettiin muistiin damit. Sen jälkeen uudestaan kierros ja damit ylös. Tämä emäntä oli tällä ekalla tehtävällä ihan pissit housuus jännityksestä, että pysyykö koira hanskas. Pysyi, juuri ja juuri. Taas vaihteeksi, seuraamista häiritti tyttöjen hajut. Ja mun keskittyminen meni suurimmaksi osaksi siihen että sain pidettyä koiran nenää maasta ylhäällä. Damit palautui suht hyvin. Viimeisellä tosin Olli jäi tuumaamaan, että josko sittenkin menis tuonne pellon toiselle puolelle jossa Netta ja Katikin reenaali. No sain jotenki huomion ittelleni, ja koiran lähelleni. Olin jo pistämäs Ollia hihnaa, että nyt loppu ku kerran ei tee oikein. Mutta sit välähti, ja päätin että minähän saan tuon damini. Käskin Ollin viereen, seurautin varmaa kaksi askelta, käskin maahan, ylös, parin metrin päähän damista, ja nouto. Sain damin. Seuraamista vielä lähtöpaikalle Ronjan ohi. Se onnistui. Olli kyllä kattoi tyttöä mutta osasin oikeassa kohtaa kieltää ja heti perään kehua, niin ei sen enempää sitten uusi narttu saanut huomiota. Edistystä.

Sit vielä otettiin kahden koirakon "Walk-up", jossa Johanna aina paiskas damin eteen ja sanoi kumpi ohjaaja hakee damin. Olli pysyi hyvin paikallaan ilman hihnaa. Piippausta kyllä kuuluis vähäsen. Sen jälkeen hetken jutusteltiin. Piippausta huomattavasti enemmän eli paljon.

Yksi tehtävä oli viedä tallatun polun päähän yhdessä dami, ja lähettää koira noutoon. Tehtävää vaikeutti damit molemmin puolin noutolinjaa ihan lähellä lähetyspaikkaa. Damit ei tuottanut meille mitään ongelmia. Sitäkin enemmän se, kun ekaa damia vietäessä Olli keksi toisen porukan tekevän jotai kivaa pellon toisella puolella. Seurautin Ollin lähetyspaikalle, ja mietin että millä ihmeellä mä saan sen tuonne damille, ettei se lähde tuonne pellon toiselle puolelle. (Toki toiset oli niin kaukana että olis varmaan karkaamisen ilo tyrehtyny jo puolimatkaan). No en voinu lähettää koiraa vaan normaaliin noutoon. Päädyin linjalle lähetykseen. Käsi koiran kuonon viereen. Ja johan Olli ryhdistäytyi, eteni hyvin. Damilla kaks sekunttia tuumas et mitäs tekis, kutsuin luo, ja kehuin perään, ja ei mitää ongelmia.
Sama uudestaan ja hyvin meni. Ja Olli kaiken lisäksi suht rauhallisena katsoi kun Ronja työskenteli. Fiksuin ja samalla tyhmin oivallus Johannan rastilla oli että kehuin koiraani ku teki oikein. Eli ei ihme jos koira rupes oivaltamaan että mikä oli se mitä emäntä halus. On tullu niin pitkään vaan keskityttyä kieltämiseen, ja olemaan neutraali ku tekee niinku kuuluuki. Ääliö!

Miian ja Jannen rastilla aiheena lähihaun alkeet. Pienelle alueelle suuresti motivoidusta 5-6 palloa piiloon. Siitä lähihaku pillitystä, muutama pallo ylös. No jos kerrotaan alusta, niin odottelupaikalla Olli pelkäsi taas vaihteeksi Jannea eli siis miestä taas vaihteeksi. Ei heti, mutta sitten kun Janne siihen vähän reagoi, ojensi varmaan millin kättään. No siinä eka yritettiin rauhoittua. Ja sitte taas käskin maahan, ylös, maahan, ylös. Ollille muuta ajateltavaa. Retuutettii vähä hanskaa. Olli palautui maan pinnalle. Sitte taas vaihteeksi tyttöjen hajut haisi nenään. Ja sitte ku oli meidän vuoro lähihakuilla, niin Olli taas muisti Jannen. Hui. No lähihakualueella, Ollia ei juuri kiinnostanut motivointi, ku haisi maa taas niin hyvältä, ja ku pelästys vaivasi mieltä. No sitte ku pillitin, niin rupes pienellä viiveellä ettiin palloja, ja niitä löytyi. Muttei kyllä ollu mikään mallikas suoritus. Sit sama uudestaan mutta lähetin koiran metrin päästä alueelle. Vähän parempaa hakua jo. Ja vielä vähän kauempaa, niin johan parani.

Sitten "liikkuvaa lähihakua"?? ojan vartta pitkin. Ojan varteen laitettin noin kahdeksan damia, ja sinne lähetettiin koiraa linjaan, ja edettiin samalla ojan vierustaa. Mulla vähä liikkuminen jäi vaiheeseen, mutta kyllä dameja löytyi. Toka vipalla damilla Janne varmaan liikahti taustalla tai jotai niin että Olli sen näki ja taas meni pasmat sekaisin. Olli meinas lähtee huitelemaan, mut sain onneksi sen juuri ja juuri palaamaan ja palautumaan. Ja vielä yksi dami ylös.

Sitten jotta koiran itsenäinen työskentely ei kokis hallaa, niin tehtiin vielä pitkällä matkaa kakkosmarkkeeraus, toinen pellolle ja toinen metsään tuttuun paikkaan. Eka ykköset molempiin paikkoihin. Pellolla oleva Janne taas Ollia vähän epäilytti, mutta sai daminsa ylös, ja Miian heitto pellon päästä metsään ei juuri ongelmia tuottanut. Kakkosta tehdestä, eka heitto pellolle, toka metsään, joka noudettii eka. Olli kesken matkan pälyili Jannen suuntaan, mutta jatkoi matkaa. Pääsi metsän reunaan ojalle asti, ja jäi ojaan taas haistelemaan/maisteleen, jatkoi siitä metsään, ja ei pienintäkää aikomusta damia noutaa. Kutsuin koiran luo. (Jopa totteli haahuuluista huolimatta). Paluu matkalla Olli koki luoksetulon riemua suunnastaan :). Uudet heitot molemmille paikoille ja ei mitään ongelmia Ollilla suorittaa tehtävää.

Siinä meidän reenit. Mikä onnistui, ja mitä opimme? Noh. Minä opin taas vähän luottamaan koiraani, joka oli huomattavasti vastaanottavaisemmalla päällä kun viimeksi, tästä kiitos kuuluu suureksi osaksi siskon tytöille, jotka aamulla olivat aamulla meitä viihdyttämässä ja väsyttämässä tuota koiran pientä päätä. Ja minä muistin taas kehumisen tärkeyden vaikka koira osaakin jo tehtävän, mutta kun häiriötä paljon niin kehut oli TARPEEN!! ja ku Ollilla on tuota miellyttämisen halua, niin sehän tottelee ku emäntä tykkää :)

No mikä onnistui. Päällimmäiseksi hyvän olon tunteeksi jäi, että JEE MUN KOIRA TOIMI TÄNÄÄN JIPPII! Ku mä oikeesti jännitin tosi paljon. Ja sit se pysyiki hanskas, ku ei ollu niin kierroksilla. Ja se oli niin kiva huomata, että vaikka niitä pissoja haisteli ja Jannea pelkäsi, niin se palautui niin että pystyi kaikki tehtävät suorittamaan. Suurta edistystä, kun normaalisti, ku pelätään jotain oikein kunnolla, niin ei oo toivoakaan, että toi sen unohtais ja pystyis tekeen mitää työhön liittyvää. Nyt onnistui :)

Kiitos taas Johannalle, Miialle ja Jannelle hyvistä reeneistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti