sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Huonoin pistesaalis talvinomessa, mutta silti lähes voittajafiilis

Tänään oltiin siis Mäntän talvinomessa, keräämässä kisan pienin pistetulos. Ja silti pettymyksen jälkeen jäi tosi onnistunut olo :) Koko odotteluajat Olli oli reippaasti, eikä häntä menny kertaakaa koipien väliin, odottavaisin mielin. Mutta sitten kun tehtävä paikalla siirryttiin, niin sitä hirvitti taas ihmisjoukko metsässä. Ei mennyt kuitenkaa lukkoon ja kun riistat haisi nenään, niin sain sen lähetettyä "töihin". Kaksi kyyhkyä palautui vaivalla. Työnteko oli sellaista 1/3 tehoista työskentely. Olli haahuili, ja vähä puisteliki riistoja, ja sitte kunnon komennuksella lähti vasta palauttamaan. Minä hihkuin mielessäni että jee se tekee, vaikka on paljon vieraita ihmisiä ympärillä. No sitten lähti mies täyttään ruutua ja takaisin tullessa hän näytti mitä ilmeisemmin tosi epäilyttävältä, koska Ollia rupes hirvittään ihan tosissaan, varsinkin kun mies jutteli sille. Kerrankin itse sain sanottua, että älä pyydä sitä tulee, että se menee siitä enemmän lukkooon. No odoteltiin paperia, ja sitten seuraavaa rastia odotteleen.

Odotteluaika taas meni hyvin. Seuraavalle rastille Olli oli menossa taas lujaa, kun näki että ihmisiä meni sinne edeltä. Mutta nyt ihmiset hirvitti ihan pirusti, ja säikkyi ihmisten liikkeitä ja tömistelyjä. Pienellä avustuksella sain ollin kattomaan mihkä laukauksen jälkeen markkeeraus tipahti. Se lähtiki noutoon, mutta riistalla sitä rupes taas heittäjät ja muut ihmiset vaivaamaan, tuo-kehoituksista huolimatta lähti hiippailemaan kaartaen sieltä pois. Kutsuin lopuksi luo, mutta eihän se tohtinu, ku niitä ihmisiä oli kaikkialla. Lähdin koiraa kohti että Nyt kii. Tästä olli tuumas, että jaha, mamma näyttää vähä hyökkäävältä. Lähti tulosuuntaan, ja häntä jo nousi siihen malliin, että jos olisin lähteny ajaan takaa, niin se olis menny niin kauas että olis nähny ekan koiran ja käyny päälle. Tajusin jarruttaa, ja yritin houkutella ties miten, ja ei koira tullu. Kattoi vaan. Lopuksi se vissiin laski että ehkä kuitenki emännän tykönä turvallisempaa, ku yksin keskellä vieraita ihmisiä, ja tuli luo. Sitte mentiin odotuspaikalle, ja Olli oli taas suht normaali.

Positiivista tänään. Koira teki pelostaan huolimatta töitä (huonosti), ja palautui peloistaan normikoiraksi lyhyessä ajassa. Ja odotellessa oli TOSI nätisti, pari pientä vinkaisua vain kuului.

Ja kerrottakoon, että Ollilla on koko viikonlopun ja tulevankin viikon ollut Netta-tolleri kaverina/hoidossa. Että Ollilla on ollut ehkä vähän stressaavammat kotiolot torstaista lähtien, ja silti se jaksoi noinkin hyvin kisata.

Katsojista varmaan näytti aivan surkeelta meidän työnteko tänään. Mutta itse koin suuren voiton taistelussa pelkoa vastaan, ja vielä kisatilanteessa. Että tyytyväinen olon Olliin ja itseeni, sillä en aivan ollut jännityksestä jäykkänä.

Nyt Olli kerää varmaan seuraavankin puoli vuotta rohkeutta ennen kuin taippareihin ilmoittaudutaan.

1 kommentti:

  1. Sehän onkin pisteitä tärkeämpää, että olet itte Olliin tyytyväinen! Kyllä se siitä vielä lähtee menemään!! ;)

    VastaaPoista