Kuulumisia...

Riki on ollut meillä nyt melkein viikon. Elämä on ruvennut sujumaan tosi hyvin. Ollikin on ruvennut pentua sietämään. Itseasiassa koirat ovat viettäneet viimeiset kolme työpäivää samassa tilassa. Olen muka rajannut Rikille vähän enemmän tilaa kuin vain häkin, ja Riki on sieltä raivannut tiensä pois, ja viettänyt mukavia päiviä Ollin seurassa.

Mistä on pieni Riki tehty. Rohkeudesta :) Riki on käynyt tutustumassa suihkuun kun Ollin tassuja viruttelin. Rohkeasti tuli tutkimaan.Ja melkein päälle kaatuva tuoli ei aiheuttanut mitää reaktiota, kun Riki sen itse vaatteista kiskoi nurin. Riki tutustui tänään imuriin. Aluks vähä hirvitti ihmee möly mikä imurista lähti. Mutta ei hirveen kauaa kestänyt, kun jo unohti koko imurin. Välillä kävi letkua maistelemassa, välillä suutinta kun mä sen kanssa lattialla kontin. Oon niin hihkunu itekseni että voiko joku olla noin rohkea. Ollin jälkee kaikki tuntuu niin hienolta. Ku toinen ottaa ne vain tosiasioina, ne kuuluu tänne, ja unohtaa sitten. Autossa huutaa aluksi, ja sitten pistää maata ja tyytyy kohtaloonsa. Yksinoloaan aina vaan protestoi.

Niin ja nyt Riki on hoksannut namien merkityksen, ja sen mistä ne tuloo. Ja ku vähän antaa odottaa niin pylly menee maahaan ja jää tuijottamaan mun suuntaan. Luoksetuloa on ihana kattoa. Tulee niiiiiin täysiä, ja odottaa palkkaansa :) Ihku pentu :)

Ja kuvia

Toisen päivän aamu

Yö meni nukkuessa, ja kitistessä aina herätessä. Rauhoittui kyllä aina lopulta, varsinki ku olli näytti esimerkkiä ja painui sängyn alle. Riki siis nukkui/nukkuu yönsä häkissä. Vähemmällä kitinällä on tämä aamupäivä mennyt kuin eilinen.

Ja yön nukuttuaan, ja saatuaan viettää tunnin laatuaikaa emännän kanssa lenkillä, Ollikin sietää jo pentua tosi hyvin. Jopa ryhtyi leikkiin pennun kanssa, ja opetteli itsekin samanlaista haukkumista mitä Riki pitää :). Pihalla Olli sietää Rikiä paremmin, mutta myös sisällä rupee sujumaan pikku hiljaa. Tälläkin hetkellä Olli on tietokonepöydän alla ja Riki tuolin alla, eli lähekkäin nukkumassa. Ollia vaan meinaa ahistaa tuollainen läheisyys. Eilen Olli vielä rähähteli Rikille, mutta nyt pelkkä murinakin rupee menee perille, varsinkin kun Olli itse rupeaa hallitsemaan hermojaan. Kyllä ne koirat vissiin taitaa tuon elekielensä aikasta hyvin. Ihana sitä seurailla.

Kuvia vähän aamupäivästä ja pari eilistäkin :)

Laumassamme uusi jäsen :)

Tänään kävin hakemassa uuden perheenjäsenen Valkeakoskelta. Uuden tulokkaan nimi on Siipiveikon Variksenviejä, tullaan tuntemaan paremmin nimellä Riki, jahka sen vielä sisäistäisin. Pentu -kutsuna toimii loistavasti.

Ensimmäisiä uniaan uudessa kodissaan vetelee väsynyt poika. Kotimatka meni rattoisasti nukkuessa pennun osalta. Kotona täällä kaikilla vähän totuttelemista. Pennulle uusi paikka, ja uusi ihminen ja uudet hajut. Ollille taas kova kohtalo hyväksyä laumaan uusi jäsen, joka haiseeki niin pennulta että aivan yököttää :) Ja itsekin nyt opeteltava uudestaan, kuinkas sitä pennun kanssa taas oltiinkaa. Ja ennen kaikkea kahden koiran kanssa.

Ilahtuneena olen katsellut Rikin touhuja. Rohkea poika. Siskon tykönä maalla pysähtyessämme pentu reippaasti tutustui uuteen paikkaan, eikä paljon lapsetkaa haitanneet. Tohtii mennä ja tutustua. Tykkään. Ja autossakin se 15 min mitä se 3 tunnin matkalla kitisi, oli aika ponnetonta. Rauhoittui nukkumaan kun laatikkoon jalkoihin sen pistin. Tyytyväinen olen.

Kiitos Hennille ja Roosalle matkaseurasta. Ja kiitos Annalle ja Villelle pennusta. :) Toivottavasti osaan olla sen kanssa oikein, ja päästään touhuilemaan kaikkea kivaa.