sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Nou/nome koulutuksessa Kauhajoella!

Lährettiinpä perjantaina Sarkin ja koirien kans kohti Karijokea ja lauantaista koulutusta Kauhajoella. Aamusta aikaasi ylös ja puoli ysiksi siis Kauhajoelle kouluttautumaan. Aamupäivä oli varattu nou-koulutukselle ja iltapäivä nome-treenille.

Nou-koulutuksessa ekana ohjelmassa luoksetulo, ja tokaksi luoksetulo jonka puolivälissä dami, jonka koira sai noukkia kyytiin jos siltä tuntui. Riksulla meni molemmat hyvin, damia tosin jänkyttäen.

Seuraavana ohjelmassa kantamista, pitämistä ja luovutuksia. Tässä kohtaa puhalluttaa. Jos on jo menossa toinen noutaja, niin luulis sen kanssa jo tajuavan pentuaikana hoitaa perusasiat kuntoon. Mutta ei. Ei sitte voinu opettaa tuota rikiä aikanaan kantamaan. Joo, se pitää kyllä suussa ku paikallaan istuu, ja noudoista tekee kivoja palautuksia käteen. Mutta tuo peruskantaminen liikkees+hihnas+ hajujen keskellä. Dami tippuili muutamien askelten jälkeen, ja ainaku yritti koukata damia koiran vasemmalta puolelta (ettei koira näe) niin se väistää mun kroppaa yms. Harjoituksen puutetta ja omaa kömpelöä hihnan käyttöä ja kaikkee.

Odotteluaikana pientä piippausta kuuluu, ja se ei todellakaan ole "voi kun minä pääsisin noutamaan" piippaamista. Riki piippaa "anna mun haistaa tuota tyttöä/pentua, anna mun leikkiä" "käske sen tykätä musta, miksei se tykkää musta" ym vastaavista syistä, ja tuolloin sitä tosiaan nartut kiinnosti plus kaikki ne uuret koirat ja niiren hajut.
Sitten mentiin tekeen parit muistinourot. Eka vietiin ite tallatun polun päähän dami, ja Riki nouti ja palauttikin hyvin, seuraavaksi kouluttaja vei damin polun päähän ja Riki nouti senkin ihan hyvin. No mikäs tässä ottaa päähän. NOH!!!!! Olli kun on aina aivan mielettömän intona noihin noutamisiin, että hyvä jos on karvoissaan pysynyt. Riki taas, kyllähän se noutaa, mutta ei siitä oo nähtävissä samanlaista intohimoo. Aina ku sen lähettää noutoon, niin se lähtee, mut välillä epävarman oloisesti, et mä nyt haen ku mun kuuluu hakee. Itellä on sellainen olo erelleen lähetettäessä, et lähteekähän se yli päätään, ja hakeeko se sen damin vai onko sillä jotai muuta mieles. Ei sillä, vaikka sillois jotai muuta mieles, niin jotenki se ei tohtiisi ehkä lähtee toteuttaan sitä.

Noh, seuraava rasti oli eka muistinouto ja sen jälkeen samalta matkalta markkeeraus muistipaikkaan, ja sit vielä vähä pitemmältä matkalta. Noh, ku Rikin kans mentiin damia viemään, niin se nyysääli maata, ja käveli miten sattuu (mur), jätettii dami, ja lährettii takaasi, ja sit kunnon nyppääsy hihnasta et koira tulis mukana eikä haistelisi. Tästä sainkin moitteen kouluttajaltaTimo), et treenattava asia kerrallaan, et tässä aiheena nouto, et erikseen treenata tuo seuraaminen, TOTTA, mut ottaa päähän tuo nykyinen kaiken haistelu. Noh Riki haki damin, mut jossai vaiheessa vähän empi, et unohrus melkein tapahtui. Sitten markkeeraus, se meni ok, mut heittäjä meinas saada damin. Matkan pidennyt ja heitto, ja mettän puolelle paikannus Rikillä, dami kyllä löytyi lopulta, ja meinas muutenki tökkiä, ja jotai ku kielsin niin dami tipahti kokonaan suusta, ja heittäjä-Minnan piti vähä avittaa niin Riki sai sen mulle tuotua. Saadaksemme vielä onnistuneen suorituksen kouluttaja komensi lyhyemmälle matkalle ja vielä yks markkeeraus ja se onnistuikin. Ja Rikillä tosiaan on dameissa pinnallinen nouto-ote välillä ja suu käy. Muistaakseni riistan kanssa ote on ihan eri.

Mitäkö treenaamme Rikin kanssa, no kantamista, ja paikantamista ja ITSENÄISTÄ työskentelyä, itsevarmuutta kakaralle. Ja kaikkee. Rikin kanssa koulutuksessa vaan on huono toi sen jonkinasteinen "masentuminen" epäonnistumisista, tai hyytyminen ei-innostavissa tehtävissä. Joita tässä tapauksessa tuo kantaminen, tylsää (kivempaa olis jos siitä damista vois esim taistella) ja sit tokossa paikkamakuu. On vaikeaa selittää tuota Rikin käyttäytymistä, mut tyyliin joka tehtävän alussa sitä pitäis hetken aikaa kiihryttää, taistella lelusta, töniä tai jotai, et kierrokset nousee, niin sen jälkeen poika tykkää tehä, mut ku yrittää tehä rauhassa, niin tuo hyytyy, tekee kyllä mutta vaisusti.Outoa, ku Ollia taas pitää joka tehtäväs rauhoottaa, ku menee yli.

Ilta-päivällä sitten nometreeniä. Ekana vuorossa linjamarkkerauksia, eli eka linjan päähän parit ykköset ja sit lähemmäs yks, ja sen jälkeen linjakakkonen. Me oltiin suoritusvuorossa viimeisiä, että ei olisi toisia koiria lähellä. No pitkä päivä autossa stressaten oli hyydyttänyt Ollin, sen lisäksi muutama ihminen joiden ohi piti mennä suorituspaikalle, plus mun pienoinen jännitys, plus markkeerausten heittäjät metsässä. Kyllä Ollia taas hiivisti. Toisten koirien hajutkin vaivas, mutta noi ihmiset ja mun jännitys. Eli eka markkeeraus linjan päähän, Olli varovaisesti noutoon, ja sit lähempi heittäjä(Sari) tuli Ollin näkyviin ja hui kamala. Meni sen ohi, mutta sitten hajut oliki kiinnostavii. Kutsuin Ollin pois, ja menin ekan heittäjän kohdalle, ja sitten linjan päähän markkeeraus. Nyt Olli haki sen, mutta nyt kauimmainen heittäjä(Niina) vähä jänskätti. Sitten uurestaan vähän kauempaa lähetys, haki, mut vahti molemmat heittäjät jotta pysykääkin paikoillaan. Sit lyhyee markkeeraus, onnistui kytäten heittäjää. Mietin et koitetaanko kakkosena, koitettiin. Ekan haki, toinen meni mönkään, hirvittikö vai mitä, piti heittää uurestaan. Sit vielä yks markkeeraus linjan päähän, et tulis onnistuminen, ja tulihan se dami sieltä. Mitä tästä opimme. No, Olli ei tuu pääseen taippareita läpi, paitsi jos se on ensimmäinen suorittava koira, joka pääsee ennen katsojalaumaa paikanpäälle suorittamaan, että kaikki työntekijät ovat tuttuja naisia, ja et se on tyyliin kuukauren ollu tekemättä mitään. Ja että minä EN jännitä. Eli mahdollisuuksia on zero.
Seuraavina tehtävinä olis taakselähetys joko oikealle tai vasemmalle kääntyen, ohjaajasta riippuen eli "righthandback vai mikä nyt olikaa". Olli kyllä osaa ihan ok, mutta tuossa mielentilassa se ei olis ihmisten edessä pystynyt eres seisomaan. Katottiin siis muutama suoritus ja lährettiin kotia huilaamaan.

Ei mua Ollin suoritus harmita, se pystyi jopa toimimaan väsystä ja jänskätyksestä huolimatta, ja oli rauhallinen. Täytyy nähtävästi vihdoin hyväksyä että Olli on vain lähes täyrellinen Treenikoira. Mutta toi Riki. Ei Rikissä oo mitään vikaan, vaan mussa. Mitäs lorvailin tärkeet ajat. Toki Rikin rauhallisuus on sen tulosta, mutta tuota intohimoa noutamiseen kaipaisin niin paljon enemmän.
Tästä nyt kasaamaan itseään ja hommiin.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Taas tullu jotai pientä tehtyä..


Juuri kävimme tuossa luokkalaisten kanssa koiralenkillä mettätiellä. Kivaa oli niin koirilla kuin ihmisilläkin. Mukana oli koirista Iippo-mopsi, Nemi-labukka, Nasti-holsku, Mila-shelttimix ja mun pojat. Hienointa lenkissä oli mun rakkaan Olli-pojan käytös. Sehän oli ihan kaveria kaikkien kanssa, ja lähes leikkikin kakaroitten kans jos ääreen tunkivat, kun Olli varmuuden vuoksi joutui hihnas olemahan. Mutta siis, KIVAA OLI :D

Ankia kouluun paluu oli eileen edessä. Ja voi pojat ku tökki yli viikon lomailun jälkeen tuolla kotopuoles. Siellon kyl kivaa ku ei tarvi ku pojat ovesta päästää pihalle, ku markkia piisaa isoommallekki laumalle siellä maalla.

Ja tilaa piisas myös noutajaporukalle, kun sinne lumisten pikkuteiden kautta tiensä löysivät. Paikalle löysivät Milla ja Luka labukat, Mikki-flatti, Rossi-kultsu, ja tolleri Netta, plus mun pojat Riki ja Olli. Minna toimi meillä reenivetäjänä, suurkiitos siitä.

Ekaks otettiin kaikille linjoja pellolle tallatuilla poluilla jotka ristikon muodossa. Et pikkupojat Riki ja Luka pääsivät tekeen yksinkertaisia hyvin motivoituja linjoja, ja sitten isommat ylittämään/halkomaan näitä linjoja ja vielä ensiksi noutamiensa damien jättämien hajujälkien yli vähän pitempi linja. Todella hienosti meni kaikilla, vähän tuo vanhajälki mietitytti mut yli päästiin.

Risku ja Olli oli molemmat oikein kuuliaisia, ja seurasivat hyvin (Ollikin sisällä nostattamastaan stressitasosta huolimatta). Ja jotenki Riskusta oli ekaa kertaa kunnolla luettavissa tuota noutointoa, et ku pellon reunaan pääsi, niin oli skarppina ja lähti täysiä noutoon ku luvan sai :D Mun pikku Risku.
Ja Olli teki työnsä niinku kunnon noutajan kuuluukin.

Sit otettiin lumipenkan taa markkeerauksia, Riksulle kolme ykköstä, ja hyvin tuntui pikkupoika vihdoin markkeerauksia tekevän. Ja Ollilla kaks ykköstä ja sit kakkonen perään, ja viimeisen damin jänkytystä lukuun ottamatta noudot meni tosi hyvin.

Sitten oli vielä pellolle sähkötolpan juureen kahta eri polkua vievät sokkolinjat (tai no, toinen oli vain sokko, tai sitten oli koira sokia jos ei muita dameja nähny). Olli suoritti linjat Ollimaiseen tapaansa hyvin. Oikein ylpeä oli emäntä pojistaan. Ja oli kiva nähdä teitä kaikkia noutajaihmisiä, kiitos ku tulitta. Treenataan kesällä lisää.


Viime perjantaina käytiin pitkästä aikaa Katin ja Netan, ja 7kk? vanhan Nuppu-neitin (petit basset griffon vendeen, mä osasin, jes!!!!) kans kyrkkärillä lenkkeilemässä. Kiva oli nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. Ja positiivisinta lenkissä tuo Ollin käytös, eli niitä oli neljän koiran lauma, eikä olli missää vaihees ruvennu pörräämään, mitä nyt vanhasta tottumuksesta rakastui nuppuneidin pyllyyn. Mut Olli oli kyl koko loman positiivinen yllätys mitä tuli sosiaalisuuteen toisia koiria ja ihmisiäkin kohtaan. Mun oma rakas!!! Alkulomasta nähtiin myös Henniä ja uutta vauvaa Luna-japsia ja Vili-mäykkyä, ja nekin Olli hyväksyi mukisematta toisin sanoen kakaroita kartellen ;D


Kaikin puolin oli onnistunut loma, ja treenailtuakin tuli edes jotai pientä lähes päivittäin. Ja ennen kaikkea lomailtua. Kuvassa vielä väsyneitä lomalaisia :)
Ja eikun odotellaan lauantain nou/nome-koulutuspäivää, johka molemmat pojat ja pikku-nemi pääsevät osallistumaan.