sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Tokoilua ja reffailua!

Käytiinpä tänään taas Rikin kans yrittämässä josko se kolmas alo1 tulisi. Ilmoittautuminen tapahtui aivan viime tingas jälki-ilmolla mutta mukaan päästiin. Paikkana kiltalaisten uusi KiltAreena. Hieno uusi "maapohjainen" halli.
Ennen koetta itteäni hirvitti vähän että miten R toimii vieraassa hallissa, kun tähän asti tokoiltu vaan Dognessilla. Mutta pelko oli turha. Uusi halli, ei paljon hajuja, ulkoilma pääsi sisälle, ja oli hyvin aikaa tottua paikkaan ja sen hajuihin. Hetsailin Rikiä pallolla ja testailin miten toimii. Ja tuntui olevan hyvin mukana matkassa.

Luoksepäästävyydessä kumartui tutustumaan tuomariin paremmin. Paikkamakuu suju hyvin, oltiin kauimmaisessa reunassa. Tosin Rikiä vähän häiritti vieres piippaava koiruus, ja käänsi sille päänsä, (älä kitise, äiskä ei tykkää ku mara kitisee, niin ei se tykkää sunkaa kitinästä, oo hiljaa). Mut muuten meni tosi kivasti, ja perusasentoonkin nousu oli kiva.

Suoritusvuorossa oltiin ylläri viimeisenä. Kavereilta vakoilleena tein kentälle lähdön erilailla ku ennen, eli hetsasin pallolla ja muka laitoin pallon taskuun, mut annoinki kaverille selän taa.
Liikkeet Riki suoritti hyvin. Puolikas piste kytkettynä seuraamises tais lähtee löysästä täyskäännöksestä (jonka tein ekaa kertaa nomemaisesti eli oikeelle kääntyen). Vapaana seuraamises Riki oli vielä skarpimpi, piti kuulemma hyvää kontaktia, ja molemmis oli vasemmalle käännökset tosi kivoja,ja tässä myös täyskäännös onnistui.

Edelliseen kokeeseen verrattuna tein jäävis liikkeis selvemmät äänenpaino erot, ja johan sujui. Seisominen olis ollu muuten kymppi kans, mut ku palasin koiran viereen niin riki meni omatoimisesti perusasentoon. Luoksetulo oli ihanan nopea, tuli nätisti viereen, vähän hipaisi mua, mutta sai silti täydet. Ja hyppy tipahti ysiin ku haisteli seisahtuessaan hyppyä, muuten kiva.

Kiva oli tehdä töitä Rikin kanssa ku se oli ekaa kertaa kokeessa lähes täysillä mukana, (ku luuli tosiaan et pallo oli taskus) ja tuomari tykkäs siitä kovin ja kehui sitä ja meitä, Kiitos Hänelle siitä.


Kokeen jälkeen mentiin poikien ja ennen kaikkea MARAN kanssa katsomaan siskoo Likkaa, joka asuu Kokkolassa. Vähän kyllä piti miettiä sisaruutta. Sisäoloissa sisko oli itserauhallisuus, loikoili vaan, mutta pihalla huomassa yhtäläisyyden. Se mikä pisti uskon koetukselle oli sisarusten KOKOERO. Eikö tyttöjen pitäisi olla pienempii ku urosten. No ei vissiin. Likka näytti lähes täyskasvuiselta, ja aikuiselta, no ennen kaikkea puolivuotiaalta. Ja Mara on siihen verrattuna PIENI, kitukasvuinen ja naamastaan täysi PENTU. Ei ois oikeesti uskonu että niillä on sama synttäripäivä. Pitää vissii oikeesti ruveta ahtamaan tuohon pentuun ruokaa.
Mara näytti siskolle kuinka pallolla leikitään "sisko rakas, minä juoksen ja SINÄ ajat takaa"
Oli ihana päästä näkemään Likkaa ja sen perhettä. Kiitos teille. Ja ehkä Mara ens kerralla on jo vähän isompi.

Niin joo, ja ku tokohallilla Maran kans piipahdin, niin ensimmäinen kommentti oli, "voi, onko se ruskee" ja mää siihen et "öh, musta sen pitäis olla, ainaki papereis niin on" :DD

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti