maanantai 20. kesäkuuta 2011

Nome Evijärvi 18.6.2011


Yleisön toiveesta tässä kirjoitellaan. Hieno viikonloppu takana, nomeenomeenomee. Lauantai päivä kisaillen tolleripoikien kanssa ja sunnuntaina sitten Vesa Turusen koesihteerinä. Eikä missään vaiheessa ees pienes mieles käyny et voi kotopuoles tutut rokkaa provinssis, ja mä en pääse. Viikonloppu oli huippu eikä pääkään tullu kipeeks vaikka väsy tulikin.

Niin se koe.
KOKEEN KULKU:
Koe alkoi kodan vierestä, jossa tuomari puhutteli ja käski kytkee koiran irti. Tämän jälkeen siirryttiin lähetyspaikka1:een. Kuunneltiin laukaus ja tämän jälkeen markkeeraus heitto pieneen saarekkeeseen. Tuomarin luvalla noutoon. Tämän jälkeen koira istutettiin viereen ja kuunneltiin ohjaukseen laukaus (ohjauksen lähetyspaikalta ammuttiin) jonka jälkeen seurautettiin koiraa joku kymmenisen metrii lähetyspaikka2:een. Ohjaus oli samaiseen saarekkeeseen mihin markkeerauskin tuli. Tämän jälkeen siirryttiin muutama metri taas lähetyspaikka 3:een, jossa kakkosmarkkeeraus, eka saarekkeen taakse avoveteen, toinen kaislikkoon oikealle. Molempiin ammuttiin laukaukset, ja tuomarin luvalla noutoon.

Tämän jälkeen seurautusta kohti hakuruutua ja siirtymisen aikana reippaan kymmenisen metrii ennen ruutua motivointi laukaus ruutua kohti. Tämän jälkeen siirryttiin lähetyspaikalle ja koira töihin. Haku ruutu oli jaettu vesi/kosteikko alueeseen/kaistaleeseen (vaaleen vihree alue kuvassa, jossa 4 lokkia, ja kuivaan kangasmetsään (tummempi vihree) jossa 3 varista. Tarkoituksena nähdä siirtyykö koira itsenäisesti maalta veteen ja vedestä maalle tekeen hakua.

Sitten itse suorituksiin. Kävin ekan koiran seuraamassa ja tämän jälkeen uittaan ja valmisteleen itsee ja ollii. Olli suoritus vuorossa viidentenä numerolla 4. Rupesi siinä autolla jo hirvittään kun ollista oli luettavissa pientä levottomuutta kun laukaukset kajahteli. Siirryttiin odotteleen vuoroa niin että kaksi koiraa oli vielä tekemässä. Tarkoituksena että näkis vähän että metsään painuu väkeä, ja sit taas että vähän sais hajua etukäteen suorituspaikalla olevista ihmisistä, riiistoista, ja vähän näkisi että laukauksiin liittyy. Siinä odotellessa olli oli suht hyvillä mielin, mitä nyt mörköili niitä metsästä tulevia ihmisiä, ja innostui pallosta (sai ajatuksia muualle).

Seuraava -huuto kajahti ja lähdettiin kohti kotaa ja jätin palkkapallon kymmenisen metrii kodan taakse (jos se vaikka vähä helpottais pelkoo ku tietää siellä pallon oottavan, ajettelin näin ). Tervehdittiin tuomaria ja Olli luimisteli häntä alhaalla, koira irti ja lähetyspaikalle. Täs vaihees O oli nähny epäilyttävän ampujan, hui. Perusasentoon ja näytin koiralle kädellä suunnan (mikä saa sen keskittyyn, ai nyt tapahtuu). Laukaus, heitto, ja lupa noutoon. Sanoin koiralle "tuo" ja Olli mietti kaks sekunttia, lokki, pelottaa, lokki, PALLO. ja lähti litomaan. Tuomari tuumas et pelästykö se laukausta. Iteki aluks luulin mut sit keksiin et jätkä keksi pakokeinon, ja lähti hakemaan sitä palloa :DD ja vähän väkee nauratti ku näki et piski palaa pallo suussa. Palattiin lähetyspaikalle. Uusi lähetys, nyt Olli ymmärsi lähtee veteen. Lumpeita, lehtiä, lehtiä, kun niitä naukkaillen pääsi niistä yli niin yhtäkkiä siitä oli luettavissa selvä ahaa elämys, ja lähti suoraan markkeerauslokille, ja palautti sen hienosti maata pitkin lähes mulle. Sitten kuunneltiin perusasennos ohjauslaukaus, ja siirryttiin ohjauksen lähetyspaikalle, Olli vähäsen vielä varuillaan. Sitten ETEEN!, koira varovasti veteen ja taas tuli lumpeita vastaan, mutta koira koko ajan ui eteen päin, välillä kysyen et vieläkö ja hienosti kuunteli ja eteni joka kerralla välillä enemmän oikeelle ja sitten toisella kädellä tsemppaus käsky niin tajus kääntää vasemmalle. Koko ajan olis kuitenkin menossa eteenpäin ja oli korvat mukana, ja osui saareen ja löysi ohjauslokin (palautus maata pitkin, käteen). Sit 2markkeeraukseen, nyt oli jo selvästi mukana oleva koira sivulla. Olli näki molemmat heitot hyvin ja pysy hiljaa paikallaan, ja luvalla lähti maata pitkin hakee jälkimmäiseksi heitettyy, palautus samaa reittiä. Toinen lähetys, kädellä näytin vähän suuntaa, mutta ollilla oli selvä mielikuva tiputuksesta ja ei ongelmaa, paitsi että nyt näki piilossa olevan veneen, ja mutta toimi silti. Vähän sitä venettä palauttaessa piti kytätä ettei vaan tuu ja syö.

Noh sitten seurautus hakuun, ja laukaus matkan varrella. Ei ongelmaa. Sitten loppu seurautusta ja jätkä töihin. Tässä kohtaa itte saattoi jo rentoutua, tän Olli hoitaa. Ja niin painui hakeen toiseksi kauimmaisen lokin eteen, ja tämän jälkeenkin joka lähetyksellä tuli riista käteen varis, lokki varis..... Kuudetta kertaa lähetettäessä tuomari vinkkas että lokkeja kaks jäljellä että voi siirtyy kallion ääreen lähettään, ja sinne mentiin lähetin ollin kohti avovettä, sinne meni ja sai toisella puolella olevasta lokista hajun ja haki sen. Ja sit saikin kytkee koiran. Tuomari oli vakuuttunut toisen työn teosta. Kysyikin et ollaanko kisattu ennen. Ei olla ei mut nyt kisataan :)

Tuomiota odotteleen, ja kyllä kannatti, aamupäivän eka koira joka sai kutsun jäljelle :)

Jälki suoritettiin joskus kolmen aikaan/jälkeen vasta. Olli yksi viidestä jotka koko päivänä pääsi jäljelle. O ekana suoritus vuorossa. Vähä niinku karkas kania jälestään, mutta olin luottavaisin mielin. Ikinä ei oo Olli jättäny kaniin mettään. Aikaa rupes kuluun, ja jäljenvetäjä kuikuili ja kuikuili, ja lopuks huusi et se tekee vaan hakuu tässä. Kutsuin koiran pois, vielä kaksi lähetystä mut samalla tuloksella. Väki sanoi että oli käyny kanilla ekalla kertaa. En tierä, vissiin loppui paukut päänsisältä ainakin ihan rättipuhkipoikki -oloiselta se näytti kun sitten yhdessä käytiin kani hakemassa. Mutta ei siellä kyllä tuulikaan ollut apuna, koska vasta noin metrii ennen kania olli siihen reagoi, otti ylös ja kannettiin se takas tielle. Yleisö oli pahoillaan ykkösen menetyksestä (tutut olivat lähes räjähtämispisteessä:D). Mä en ollut pahoillani, en jotenkin osannut olla. Enkä ole vieläkään. Olli kuitenkin ylitti mun odotukset jo sillä että se toimi, ja sai tuloksen. Mulle jo voitto sekin että vihdoin päästiin ylipäätään kokeeseen. Olin vaan niin ylpee pojasta etten osannu hirveesti pettyä kanin metsään jäämisestä. Eli ALO2 oli Ollin kohtalo.


Sitten mun pieni mies, iltapäivän ensimmäinen koira numerolla 9. Rikin kanssa mentiin kans hyvissä ajoin odotteleen vuoroa, saatiin reenata tätä rauhassa oloa. Ja eipä se tuota tuolle ongelmia. Pani maata kun käskettiin ja lepäili rauhassa, jopa laukausten aikana. Toki taas niitä juuri ja juuri kuulivia vinkaisuja kuului, mutta ulkoisesti se lähinnä näytti nukahtavan. Vähän ennen omaa vuoroa siirryttii true odotuspaikalle, jossa koiran hajua mikä sai vähän enemmän vinkaisuja aikaiseksi mutta edelleen silti jätkä vain makaili.

Sitten kuului SEURAAVA ja siirryttiin tuomarin luo, joka toteskin että jaa sä tuut uudestaan että milläs tällä kertaa koiraa kutsutaan ja katotaanpa reakoiko koira Riki nimeen, ja yritin vedota nenän väriin että kyllä tää on eri koira :D Koira irti ja siirryttiin lähetys paikalle. Hyvin kuunteli ja kattoi markkeerauksen. Luvalla noutoon, ja lähtikin hyvin (vähän sitäkin lumpeet haittas). Varmaan sit noin 5 metrii ennen lokkii näki heittäjän puiden lähellä ja kuuli liplatusta rannassa ja päätti käydä tervehtiis heittäjää. Sitten aikansa haahuiltuaan sain käskyn kutsuu koiran pois. Uusi lähetys, lähti rantaviivaa pitkin ja painui taas sinne heittäjän lähistölle, mutta eteni maa-alueen kärkeen asti missä sai lokista hajun ja haki sen. Tuomari tässä kohtaa et hyvä juttu et saatiin lokki ylös, auttaa ohjausta.
Sitten ohjaukseen, lähti haparoiden eteneen veteen, koko ajan kysellen et vieläkö vieläkö mitäs nyt. Eteni välillä hyvin mut sitte lähti kääntyy kohti maata ja sain käskyn pyytää koira pois. Täs kohtaa olin et onko pakko lähettää uudestaan (kun ei se vielä osaa), mutta tuomari oli et lähetä vaan. No uusi lähetys ja sama jatkui. Tällä kertaa päästiin eteen, joo, eteen joo, hyvä:n avulla vähän pitemmälle, mutta ei mitenkää vakuuttavalta näyttäny. Tuomari täs kohtaa oli et joo pyydä koira pois, mut ikäänkuin aavistaen tän Riki sai iilin ja lähti uimaan kohti "ulappaa" ja riittävästi ku ui niin joko sai hajun, tai lähti virran mukaan, tai sit vaan yksinkertaisesti älys et hei, tuolla vasemmalla se saari mis äskenki oli lokki ja painui sinne, ja saatiin lokki talteen.

Sitten 2markkeeraukseen. Kuunteli ja katsoi heitot (annon tilaa nähdä ne). Maata pitkin haki vikaksi heitetyn. Toiseen lähetykseen avustin kädellä, lähti vähän haparoiden oikealta kaartaen, mut oli sillä selvä mielikuva että saaren taa se tippui, ja ui saareen ja totes et eipä ollukkaa siinä mihin tipahti, mut siirty saaren vasempaan reunaan ja sai aaltojen mukana siirtyneestä lokista näköhavainnon ja sai sen ylös. Palautuksen jälkeen vene lähti liikkeelle, ja sitä piti rannasta vähän pälyillä.

Sitten lähettiin siirtyy hakuun, vähä ennen normaalilaukaus kohtaa ampuja kysyy tuomarilta et saako ampuu käärmeen lähetyspaikan lähettyviltä. Me jäätiin ootteleen (kehotin rikin maihin), ja käärme sai osumansa (toimi samalla motivointi laukauksena ruutuun). Sitten siirryttiin lähetyspaikalle, ja pikku jätkä töihin. Lähti ollimaisesti kans painaan taka-alueelle ja toi sieltä lokin. Hakuvauhti oli koko ajan hyvä, mutta lähetykset, tai lähetyspaikalla olosta en tykänny ku kakara haisteli vaan toisten hajuja, mut etsi-käskystä unohti hajut ja lähti hommiin. Muutamia kertoja piti lähettää koira uudestaan, kun poistui alueelta. Kerran jäi kalliolla olevaan hajuun jumiin ja merkkas sen. Mut kaikin puolin teki kivaa hakua, toisaalta lopussa vähän kyseli et mitä nyt, ja ku ylhäällä olevalla kädellä lähetin et ettippä nyt niin vähän tuumaili et ai, puissako ne. Mutta lähti kuitenkin jatkaan taas kauas alueelle ja toi variksen taas. Siirryin rikiäkin lähettää kalliolle/rannan tuntumaan. Rikistä näki että se sai rantaan hajun toisella puolella olevasta lokista, mutta ei ymmärtänyt lähtee uimaan, harkitsi sitä kyllä tovin, mutta ei vaan osannu lähtee sinne päin, vaan tarkisteli rannas olevii puskien oksii et josko sieltä se haju tulee. Lähti kuitenki rannan vierustaa eteneen, ja sai jonku oivalluksen, ja eteni sitten kaislikkoo pitkin toiselle puolelle haisseelle lokille asti. Hienoa sitkeyttä Rikiltä.
Tän jälkeen sain kytkee koiran. 5/7 lintua haki, mutta kun oli tiedossa ettei jäljelle päästä niin se riitti.
Loppukommenteissa tuomari jälleen tarkasti että nenä edelleen musta, ja totes että hyvä palkinto saadaan markkeerauksen ja haparoinnista huolimatta.
Eli tulos ALO2, ja jos markkeeraus oli onnistunu ekalla yrityksellä ja ohjaus ollut vähän paree niin oltais ehkä päästy jopa jäljelle. Muttamutta. Vallan olin tyytyväinen Rikin työntekoon. Se on epävarma markkeerauksissa ja vesiohjausta se ei vielä osaa, niin siihen nähdän nappi suoritus. Ja ääntäkään ei poika suorittaessa päästänyt!

Ei voi muuta sanoa näin maanantainakin että OON YLPEE MUN POJISTA!!! Saatiin onnistumiset meille kaikille. Ehkä isoin voitto itelle oli vihdoin neljän vuoden odotuksen jälkeen päästä näyttään ihmisille että kyllä mun Olli osaa. Ja sydäntä lämmitti kovin muiden lakeudennoutaja-ihmisten hengessä mukana olo. Ja kiitos Minnalle että jännitit Ollin suoritusta jopa mua enemmän :D Olin aivan lentoon lähdössä suorituksen jälkeen: Me onnistuttiin!!

Joo joo, ehkä tämä huuma tästä joskus tasaantuu. Seuraavaa koetta odotellessa, joka sais huomenna mennä :)

1 kommentti:

  1. Kyllä Olli osaa <3 Ja Riksu kanssa! :) Nyt vaan lisää treeniä ja ykköset paukkuu!

    VastaaPoista